Tänään olin juu paketoimassa, mutta ei ole aihe tänään.
Vaan ystävyys.
Kerron pienen tarinan, kahdesta tytöstä jotka olivat hieman yli metrin pituisia. Molemmat olivat ensimmäistä päivää seurakunnan kerhossa, ja olivat samassa ryhmässä. Molemmat olivat hieman ujoja, kun eivät tunteneet kaikkia. Kuitenkin, jotenkin nuo kaksi tyttöä tutustuivat.
Kun koulu aloitettiin, he huomasivat olevansa samalla luokalla. He alkoivat kävelemään samaa matkaa kotiin, ja toinen sanoi: "Kävellään aina yhdessä kotiin." ja niin he tekivät, viisi vuotta. Yhä he kulkevat samaa matkaa. He ovat olleet kylässä toistensa luona, yökyläilleet, käyneet kaupungilla ja leffassa.
Kuudennella riidat alkoivat, mutta aina selvittiin. Tuli suuri riita, vanhempi, pidempi, ehkä kypsempi, sanoi ettei jaksa. Välit olivat poikki viisi minuuttia, riitapukari selitti asiat. He sopivat asiat.
Nuo kaksi tyttöä olemme me, minä ja Iina. Kaikkea olemme kokeneet,tehneet ja katuneet. Kuitenkin ystävyys on säilynyt, 7 vuotta.
Elämmehän me vielä monet muut 7 vuotta?
